[04] Oikeudelliset
[21] Poliittiset

MISSÄ ON TODELLINEN POLIITTINEN RÖTÖSPESÄKE?

- Eduskunta heijastelee koko kansaa
- Perustuslaki: noudatettava oikeutta ja totuutta
- Kansanedustajallakin velvotteita
- Rikokset ja vääryydet suhteellistettava
- Suuretkin asiat otettava käsittelyyn
- Julkisessa toiminnassa noudatettava tarkoin lakia
- Noudattaako presidentti vakuutustaan?
- Noudattaako valtioneuvosto valaansa?
- Eduskunta valitsee käsiteltävät asiat
- Kissanristiäisiä vahdataan ahkerasti
- Vaikeneminen on vahvaa vallankäyttöä
- Isojen ongelmien selvitystyö hallitusohjelmaan
- Suuret ongelmat käsiteltävä ensiksi

Eduskunta heijastelee koko kansaa

Maanantain Iltalehti 24.01.2011 hehkutti aukeaman artikkelilla, RÖTÖSPESÄKE, kansanedustajien tuomioista, rikoksista ja rikosepäilyistä. Lehti edellyttää valtakunnan lakien säätäjiltä lainkuuliaisuutta ja toimimista kelpo esimerkkeinä muullekin kansalle.

Eduskunnan tulisi heijastaa kansaa kokonaisuudessaan, vaikka se pääosin jääkin kauniiksi fraasiksi. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2009 Suomessa tuli poliisin tietoon 431 600 rikosta. Vuoden 2009 lopun väestöön verrattuna se merkitsee noin 8.1 % rikoksia suhteessa väestömäärään.

Lehden mukaan liki 10 % kansanedustajista kuuluu tähän rötöspesäke-otsikon alle. Se näyttäisi olevan vähän enemmän kuin kansalaisilla keskimäärin. Koska tiedossa ei ole, kuinka monta kansalaista liittyi kuhunkin poliisin tietoon tulleeseen rikokseen, edustanevat kansanedustajat tältä osin kansaa verraten hyvin.

Perustuslaki: noudatettava oikeutta ja totuutta

Suomen perustuslain 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. ”Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”.

Lisäksi 28 §:ssä sanotaan: ”Jos kansanedustajaksi valittu on täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä tuomittu tahallisesta rikoksesta vankeuteen taikka vaaleihin kohdistuneesta rikoksesta rangaistukseen, eduskunta voi tutkia, sallitaanko hänen edelleen olla kansanedustajana”.

Kansanedustajallakin velvotteita

Lisäpontta kansanedustajan tehtäviin antaa 29 §: ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Lehden nettikyselyn mukaan 92 prosenttia vastaajista vaatii, että kansanedustajien olisi oltava taustaltaan moitteettomia. Vaatimus on perustuslain pohjalta oikea.

Rikokset ja vääryydet suhteellistettava

Asioitten suhteellistaminen ja niiden kokoerojen vertailu voi kuitenkin olla hyvin tarpeen. Ovatko ylinopeudet, vaalirahasotkut ym. asiat kaikkein suurimpia rikoksia, mitä kansanedustaja tai laajemmin ottaen vastuullisessa poliittisessa asemassa oleva ihminen on tehnyt?

Eikö näiden rikosten tai rikkomusten sijasta kannattaisi vetää aukeaman otsikoita paremminkin niistä todella suurista asioista, joita vastuuvelvolliset poliittiset johtajat jättävät tekemättä tai tekevät väärin?

Suuretkin asiat otettava käsittelyyn

Esimerkkeinä todella suurista asioista, joita nykyinen presidentti, valtioneuvosto tai eduskunta eivät suostu edes käsittelemään, ovat esim. perustuslain vastaisten sotasyyllisyystuomioiden purkaminen ja suomalaisten evakkojen omaisuuden restituutio (eli omaisuuden takaisinsaaminen).

Erittäin suuri ja tärkeä asia on oikeudellisesti, taloudellisesti ja EU-näkökulmasta Petsamon, Karjalan ja muiden Suomelta pakkoluovutettujen alueitten palautus väkivaltasopimus korjaamalla.

Esimerkiksi voitaisiin hyvin ottaa myös Suomen historian suurimman talousrikosvyyhden eli 1990-luvun pankkikriisin todellisten syyllisten esille tuominen, tutkinta ja tuomitseminen.

Tähän saakka suurimpien rikosten tekijät ovat päässeet asiasta täysin kuivin jaloin – mutta toivottavasti huonoa omaatuntoa kantaen.

Julkisessa toiminnassa noudatettava tarkoin lakia

Perustelut suurtenkin kysymysten ratkaisemiseen löytyvät perustuslaista. Sen 1 §:ssä sanotaan: ”Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa”.

Lisää löytyy jo siteeratussa 2 §:ssä: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”

6 § on tarpeen noteerata: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”.

15 § on yksiselitteinen: ”Jokaisen omaisuus on turvattu”. 21 §: ”Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla”.

22 § on erittäin velvoittava: ”Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen”.

Noudattaako presidentti vakuutustaan?

Presidentti Tarja Halonen sanoo yksiselitteisesti, ettei hän käsittele esim. Karjalan palautusta, eikä suostu asiasta keskustelemaan. Evakkojen omaisuuden restituutiosta hän ei tiettävästi ole julkisesti sanonut sanaakaan. Sotasyyllisyydessä hän sekoittaa kunnian ja tuomioistuimen tuomion tarkoituksenmukaisesti keskenään.

Perustuslain 56 §:ssä on presidentin juhlallinen vakuutus: "Minä – –, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä”.

Turvaako presidentti toimillaan kansalaisten perusoikeudet ja ihmisoikeudet? Esim. omistusoikeus on turvattu perustuslain 15 §:ssä. Lisäksi se on yksiselitteisesti turvattu YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17. artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjassa.

Noudattaako valtioneuvosto valaansa?

Entinen pääministeri Matti Vanhanen meni ilman minkäänlaista valtuutusta lupaamaan suomalaisten evakkojen maat venäläisille. Hän presidentin kanssa toisteli vanhaa mantraa: ”Suomella ei ole mitään vaatimuksia Venäjältä”.

Pääministeri Mari Kiviniemi ei tiettävästi ole edustaja-, ministeri- tai pääministeriaikanaan kertaakaan puhunut evakkojen ja heidän jälkeläistensä ihmisoikeuksista, vaikka evakot ovat pakolaisia omassa maassaan ja siten kuuluvat YK:n ja luonnollisesti Suomen perustuslain mukaisten oikeuksien haltijoiksi.

Yksikään istuvista ministereistä ei ole missään vaiheessa ajanut sen paremmin evakkojen kuin sotasyyllisinä perustuslain vastaisesti tuomittujen suomalaisten poliittisten johtajien ihmisoikeuksia.

Oikeusministeri Tuija Brax näyttää ajan kuluessa entistä vahvemmin jäävän suomettuneen oikeusjärjestelmän vangiksi. Oikeusministerille ei näytä merkitsevän mitään se, että jopa hänen oma työryhmänsä KKO:n ja oikeuskanslerin lisäksi on todennut sotasyyllisyystuomiot perustuslain (hallitusmuodon) vastaisiksi.

Eduskunta valitsee käsiteltävät asiat

Eduskunnassa on entisiä ja nykyisiä kansanedustajia, jotka ovat tehneet aloitteita sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta esim. Maunu Kohijoki, Sulo Aittoniemi, Raimo Vuoristo, Raimo Vistbacka, Risto Kuisma ja Bjarne Kallis.

Myös Karjalan palauttamisesta on kyselty, mutta konkreettisia aloitteita ei ole tehty, vaikka Neuvostoliitto luhistui parikymmentä vuotta sitten. Eduskunta ei ole varsinaisesti käsitellyt sen paremmin sotasyyllisyystuomioiden purkamista kuin restituutiota tai palautusasiaakaan.

KKO on kahdesti ja oikeuskansleri kerran vahvistanut sotasyyllisyystuomiot perustuslain vastaisiksi. Silti valtioneuvosto tai eduskunta eivät ole asian hyväksi tehneet mitään. Purkamisen estämiseksi kylläkin on toimittu

Kissanristiäisiä vahdataan ahkerasti

Edellä esitetyt lyhyet esimerkit osoittavat, että poliittisen eliitin juridisen ja poliittisen vastuun kantaminen koskee paremminkin ”kissanristiäisiä” kuin suuria asioita.

Pienestä asiasta repäistään mediassa valtaisat otsikot. Mitä suurempi asia, sitä varmemmin siitä vaietaan. Suuria asioita ei osata käsitellä, niitä ei lainkaan tunneta, pelko eliitin suuttumisesta tai kaikkein pahiten, pelko Venäjän suuttumisesta, hillitsee asioiden asiallisen ja niiden kokoluokkaan soveltuvan käsittelyn.

Kaikki muistanevat ulkoministerinä toimineen Ilkka Kanervan tekstiviestikohun, joka pohjautui merkityksettömiin yksityisiin viesteihin. Niistä molemmat iltapäivälehdet pelkästään yhtenä päivänä repäisivät 40 sivua juttua. Pienestä pölyhiukkasesta tehtiin mammuttia suurempi asia.

Vaikeneminen on vahvaa vallankäyttöä

On selvää, että poliittiset päättäjät pelaavat kotiinpäin niin paljon kuin mahdollista. Siinä samalla venytetään poliittista ja juridista vastuuta omien tavoitteiden mukaan. Miten venyttäminen on edes mahdollista?

Se tapahtuu yksinkertaista strategiaa noudattaen: asiasta vaietaan tai asia dementoidaan, jolloin vain tietyn ryhmän jäsenillä on oikeus puhua asiasta. Vaikeneminen on erittäin vahva poliittisen vallankäytön muoto. Suuretkin ihmisoikeusloukkaukset piilotetaan vaikenemisen verhon – omertan lain – alle.

Median tehtävänä on myös toimia vallan vahtikoirana. Tätä tehtävää media hoitaa sangen vaihtelevasti. Median, erityisesti television ja valtakunnan päälehtien, tulisi lopulta vapautua suomettuneesta ja finnofobisesta ilmapiiristä ja ryhtyä käsittelemään todella suuria asioita, vaikka pikku juttujen käsittely onkin niin mukavaa.

Isojen ongelmien selvitystyö hallitusohjelmaan

Eduskuntavaalit ovat edessä. Kansalaisilla on mahdollisuus sanoa mielipiteensä asioitten hoidosta. Näyttää siltä, että vaaleissa tulee suurille puolueille karvas tappio ja vahva muistutus toiminnan heikkoudesta.

Uuteen hallitusohjelmaan on saatava maininnat myös suurten asioitten selvittämisestä. Tällaisia ovat esim. sotasyyllisyystuomioiden purkaminen, evakkojen omaisuuden restituutioselvityksen käynnistäminen ja Suomelle kuuluvien alueitten palauttamisselvityksen käynnistäminen.

Jotta suomalaista oikeusjärjestelmää voitaisiin kunnioittaa, on myös 1990-luvun pankkikriisin taustojen ja siinä toteutettujen suurimpien rikosten selvittämistyö käynnistettävä.

Suuret ongelmat käsiteltävä ensiksi

Ellei näitä asioita saada hallitusohjelmaan, poliitikot onnistuvat jälleen neljän vuoden ajan vältellä suuria asioita ja käsitellä jokapäiväisiä ongelmia. Suurten asioitten ratkaisu luo parhaan pohjan pienempien ongelmien ratkaisemiselle.

Lisätiedot: Veikko Saksi