[02] Karjalan palautus
[04] Oikeudelliset
[10] Venäjä

MIKÄ HALOSEN MOTIVAATIO KARJALAN KIELTÄMISESSÄ?

- Wikileaks antaa hämmentävän kuvan Halosesta
- Putin otti Karjalan palautuksen esille
- Putin tunnusti talvisodan Stalinin virheeksi
- Neuvostoliitto oli sotien hyökkääjävaltio
- Venäjän johto ajattelee isänmaallisesti
- Suomettuminen ja finnofobia
- Koivisto aloitti suomalaisten oikeuksien hylkäämisen
- Presidentti antaa velvoittavan vakuutuksen
- Wikileaks luo epäisänmaallisen presidentin kuvan
- Halonen: ”Suomella ei ole mitään vaatimuksia Venäjälle”
- Kenelle Halonen on vaarallinen nainen?
- Japanin ja Suomen rinnastaminen noloa
- Suomalaiset haluavat poliittisen muutoksen

Wikileaks antaa hämmentävän kuvan Halosesta

Helsingin Sanomien julkaisemista Wikileaks-vuodoista syntyy hämmentävä kuva Suomen presidentti Tarja Halosesta.

Politiikassa tiedon pimittäminen tai vuodattaminen on yleensä harkittua vallankäyttöä ja oman edun tavoittelua. Mutta onko koko kansaa ja maata koskevien tietojen pimittäminen vastuullista ja oikeaa presidentin vallankäyttöä, se tulee selvittää.

Putin otti Karjalan palautuksen esille

HS otsikoi 02.02.2011 Wikileaks-juttunsa: ”Putin tyrmäsi Karjala-kysymyksen Haloselle 2004”. Jutun mukaan ex-presidentti Vladimir Putinin kerrottiin todenneen, että mikäli toisen maailmansodan jälkeen sovittuja rajoja aletaan muuttaa, myös muut Itä-Euroopan rajalinjat voidaan kyseenalaistaa.

On luonnollista, että tehdyt vääryydet tulee korjata. Usean rikoksen tekeminen ei voi olla lieventävä asianhaara. Vanhaa venäläistä sananlaskua ei voida pitää ohjenuorana: ”Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa”.

Näin kuitenkin näyttää Suomen presidentti ajattelevan – ei kuitenkaan oman maansa näkökulmasta, vaan ryöstäjän näkökulmasta.

Putin tunnusti talvisodan Stalinin virheeksi

HS otsikoi 11.02.2011 Wikileaks-juttunsa: ”Putin sanoi Haloselle pitävänsä talvisotaa virheenä”. Putin oli kesäkuussa 2000 sanonut Haloselle, että hänen mielestään Neuvostoliiton johtaja Stalin teki virheen hyökätessään Suomeen talvisodassa 1939.

Tämän saman asian toi selvästi esille jo presidentti Boris Jeltsin 18.05.1994: ”Me presidentti Martti Ahtisaaren kanssa emme hyväksy Stalinin rikollista hyökkäyspolitiikkaa Suomea vastaan”.

Karjalan palautuskysymys ei Suomen ja Venäjän välillä katoa koskaan, ennen kuin Venäjä palauttaa Suomelta viedyt alueet.

Ahtisaari sanoi tämän asian selvästi tv-puheessaan 24.10.1999: ”Karjalan kysymys hiertää tulevaisuudessakin suomalaisten ja venäläisten mieliä. Kuka tahansa sitten onkin Kremlissä Venäjän korkeimpana vallanpitäjänä, tämän alitajunnassa on aina pysyvänä piikkinä pakkoluovutetun Karjalan kysymys.”

Neuvostoliitto oli sotien hyökkääjävaltio

Karjala-kysymys – laajemmin tarkasteltuna pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymys – ja talvisota liittyvät saumattomasti yhteen. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939, mistä alkoi talvisota ja mikä jatkui jatkosotana ja Lapin sotana.

Sotien ja sitä seuranneen Pariisin rauhansopimuksen perusteella Suomi menetti 45 000 km2 eli 13.3 % nyky-alueestaan.

Rauhansopimus oli Neuvostoliiton määräämä väkivaltasopimus. Suomelle jäi kaksi mahdollisuutta: hylätä sopimus ja tuhoutua tai allekirjoittaa ja myöhemmin pyrkiä rauhanomaisesti korjaamaan vääryydet.

Venäjän johto ajattelee isänmaallisesti

On positiivinen asia, että alueitten ryöstöön ja sodan aloittamiseen syyllistyneen Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjän presidentti ottaa maitten välisen kipukysymyksen esille oma-aloitteisesti.

Syynä tähän on varmastikin perusvenäläinen isänmaallisuus, joka ei ole sukua suomettuneiden suomalaisten poliitikkojen ”isänmaallisuudelle”.

Isänmaallisen venäläisen on mahdotonta ymmärtää, ettei suomalainen ehdottomasti halua omia, maalleen kuuluvia alueita takaisin. Hän arvioi asiasta puhumattomuuden tarkoittavan salaisten suunnitelmien tekemistä.

Sen vuoksi Duuman jäsenten kerrotaan keskenään keskustelleen, miten Suomelle vastataan, kun se Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen ilman muuta vaatii omia alueitaan takaisin. Hämmennys venäläisten keskuudessa oli varmasti suuri, kun Koivisto toimi täsmälleen päinvastoin.

Suomettuminen ja finnofobia

Suomettumisesta on puhuttu paljon. Edellä olevat esimerkit osoittavat, ettei se ole mihinkään hävinnyt Suomen poliittisesta johdosta. Jossain määrin se on muuttanut muotoaan, minkä vuoksi on yksinkertaisempaa puhua finnofobiasta.

Finnofobia on tehokkaan propagandan tuloksena syntynyt suomalaisten pelko ajaa omia oikeuksiaan ja laillisia etujaan, tarve mitätöidä omat saavutukset ja tarve tuntea syyllisyyttä niistä rikoksista, joita Suomi ei ole tehnyt.

Esimerkit osoittavat, että Suomen poliittisessa johdossa on vahva linnake, joka yhä pitäytyy syvässä Venäjä-pelossaan ja tarkastelee asioita ensin Venäjän edun näkökulmasta, uskaltamatta katsoa asioita Suomen legaalien oikeuksien kannalta.

Koivisto aloitti suomalaisten oikeuksien hylkäämisen

Suomalaisten oikeuksien hylkääminen koettiin jo Koiviston aikana. Kun Neuvostoliiton Politbyroo lähetti viestejä valmiudestaan käydä aluekysymysneuvotteluja, Koivisto vaikeni. Kun Jeltsinin hallinto lähetti neuvotteluviestejä, Koivisto ensin vaikeni ja sen jälkeen ilmoitti halukkuutensa tehdä uusi YYA-sopimus.

Kun YYA-sopimusta ei voitu tehdä, tehtiin 1992 satoja miljoonia suomalaisten veronmaksajien rahoja kaivoon heittävä korruptio- ja lahjoitussopimus, jota virheellisesti kutsutaan lähialuesopimukseksi sekä verraten tyhjänpäiväiseksi osoittautunut naapuruussopimus.

Koiviston käyttäytyminen aluekysymyksessä verrattuna presidentti J K Paasikiven loppuaikaan ja presidentti Urho Kekkosen aikaan, oli pöyristyttävää neuvostoihannointia tai –pelkoa, jonka motivaatiolle ei tähän mennessä ole löytynyt mitään todellista selitystä.

Presidentti antaa velvoittavan vakuutuksen

Suomen legaaleja oikeuksia katsova presidentti olisi viimeistään valtakautensa alussa valmistautunut tarttumaan Karjala-keskusteluun heti, kun siihen ilmenee mahdollisuuksia. Antamassaan juhlallisessa vakuutuksessa presidentti sitoutuu toimimaan Suomen ja suomalaisten oikeuksien, jopa etujen puolesta:

"Minä – –, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä”. Perustuslaki 56 §.

Vakuutuksen noudattaminen edellyttää pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymysten ja evakkojen omaisuuden restituution (omaisuuden takaisinsaamisen) perusteellista selvittämistä ja esille ottamista Venäjän kanssa.

Wikileaks luo epäisänmaallisen presidentin kuvan

Wikileaksin luoma kuva Halosesta passiivisena ja kansan oikeuksista piittaamattomana presidenttinä tulee valitettavan vahvasti esille. Tämä ei ole Karjala-kysymyksen osalta ensimmäinen kerta.

Vuonna 2005 Halonen Lahden Karjala-juhlissa esitti, ettei hän ota palautusasiaa esille ja lupasi pyrkiä siihen, että suomalaiset evakot saisivat ostaa omia kiinteistöjään takaisin. Ajatus sinänsä on absurdi. Eihän omaa omaisuutta osteta rikolliselta taholta takaisin, vaan se saadaan takaisin korvausten kera.

Elokuussa 2005 Halonen sanoi yksiselitteisesti presidentti Kekkosen Tamminiemen museossa ent. päätoimittaja Inkeri Rislan kysymykseen, ettei hän tule ottamaan palautusasiaa esille.

Halonen: ”Suomella ei ole mitään vaatimuksia Venäjälle”

Halonen on kertonut keskustelleensa Venäjän johdon kanssa Karjalan kysymyksestä. Wikileaksin paljastukset tuovat selvästi esille, että jo silloin heränneet epäilyt keskustelujen sisällöstä ovat olleet valitettavan oikeita.

Halonen sanoo, ettei Suomella ole mitään vaatimuksia Venäjälle. Tähän sanontaan liittyy vahva ilmoitus siitä, ettei hänen johtamansa Suomi hae, ei edes halua, siltä väkivalloin riistettyjä alueita takaisin.

Mikä on tähän liittyvä Halosen motivaatio? Hän on Suomen presidentti, mutta hän ei suostu ajamaan kaikkiin suomalaisiin liittyviä asioita. Hän esittää terävän huolestumisensa arvioidessaan yksittäisen seksuaalivähemmistöryhmän tai ihmisen kaikkiin oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Hän sen sijaan vaikenee, kun kyse on koko kansaa koskevista suurista asioista.

Kenelle Halonen on vaarallinen nainen?

Halonen on koulutukseltaan juristi. Hänen tulisi tietää, että kansainväliset sopimukset ovat yksiselitteisesti jo yli vuosisadan ajan (esim. Haagin sopimukset 1899 ja 1907) vahvistaneet omaisuuden pysyvyyden suojan. Maailman vanhimmassa lakikoodeksissa omaisuus suojattiin yli 4 000 vuotta sitten.

Putin sanoi HS:n mukaan vuoden 2000 tienoilla Haloselle: ”Olet hyvin vaarallinen nainen”.

Uutisesta jäi epäselväksi, tarkoittiko Putin, että Halonen on vaarallinen nainen hänelle, Venäjälle vai Suomelle. Wikileaks-paljastusten ja muiden tiedossa olevien seikkojen pohjalta lähinnä viimeksi mainittu kohde näyttää todennäköisimmältä.

Japanin ja Suomen rinnastaminen noloa

Viimeaikaiset uutiset Venäjän ja Japanin välisestä Kuriilien kiistasta saattavat Halosen toiminnan presidenttinä entistä oudompaan valoon. Neuvostoliitto valtasi eräitä Japanille kuuluvien Kuriilien saaria ja saariryhmiä aivan II maailmansodan lopussa.

Neuvostoliitto tai Venäjä eivät ole suostuneet palauttamaan Japanille kuuluvia alueita. Japanissa pääministeri ja koko hallitus ajavat voimakkaasti merkittävänä hallitusohjelman osana Kuriilien palauttamista. Koko kansa on hankkeen takana, vaikka Japani itse oli hyökkääjävaltio, mitä Suomi ei ollut.

Suomi ja Suomen poliittinen johto antaa todella heikon kuvan itsestään ja oikeusajattelustaan Petsamon, Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamisasiassa. Suomi on asiassa kuin vastahakoinen uppotukki, joka ei uskalla edes toisen osapuolen käynnistäessä keskustelua asiasta, ottaa siihen minkäänlaista omiin oikeuksiin liittyvää kantaa. Suomi piiloutuu antautuvan liturgian suojaan.

Suomalaiset haluavat poliittisen muutoksen

Kevään 2011 eduskuntavaalit tulevat osoittamaan, että kansa on perin juurin kyllästynyt kolmen suuren puolueen kyvyttömyyteen hoitaa suuria asioita. Vaikka tilalle ei ole tarjota mitään selkeää pelastusohjelmaa, kansalaiset näyttävät olevan valmiita antamaan ylimielisiksi käyneille ja omaa etuaan ajaville puolueille rankan opetuksen.

Suomeen tarvitaan isänmaallinen presidentti, hallitus ja eduskunta. Wikileaks paljastuksineen on erittäin hyvä tuomaan esille sen, miten merkittävä osa suomalaisesta poliittisesta johdosta edelleen pääosin toimii selkärangattomasti ja kansalaistensa oikeuksista piittaamatta.

Jos poliittisten gallupien kyselyt osoittautuvat oikeiksi, eduskuntavaaleista tulee veret seisauttava rökäletappio suurille puolueille. Ne ovat sen ansainneet. Vain perusteellisen järkytyksen jälkeen on mahdollista, että suomalaiset poliitikot kenties alkavat ajatella suomalaisten legaaleja oikeuksia sekä Suomen ja sen kansan oikeutta ja etua.

Lisätiedot: Veikko Saksi