[08] Evakko
[15] Kulttuuri
[21] Poliittiset

ISÄNMAALLISUUS ON PERUSARVO JA ELINEHTO

Isänmaallisuutta väännetään nationalismiksi
Mitä Suomi olisi ilman isänmaallisuutta?
Pitäisikö laulaa sukupuolineutraaleja lauluja?
Isänmaalliset kestävät arvot hukassa
Suomalaisten oikeudet unohdetaan
Vihapuhe on tuomittava, totuus kerrottava
Vanhoja lauluja ei tule sensuroida
Sukupuolineutraali opetus ei ole ratkaisu
Kansallisuustunne on arvokas asia

Isänmaallisuutta väännetään nationalismiksi

Sukupuolentutkimuksen dosentti Taru Leppänen otti Helsingin Sanomissa 23.08.2011 kantaa koulun opetusmateriaaleissa esiintyvään vihapuheeseen: ”Vihapuheen kannalta kiinnostavia ovat esimerkiksi alakoulujen musiikin oppikirjasarjat ja niihin sisältyvät itsenäisyyspäivän viettoon liittyvät nationalistiset laulut”.

Kirjoittaja käsittelee tärkeää asiaa, mutta aika erikoisista näkökulmista. Sukupuolentutkijana hän luonnollisesti käsittelee upeita, perinteisiä lauluja, kuten Maammelaulua ja Siniristilippua, maskuliinisuuden sidosta säilyttävänä. Laulut pitäisi ilmeisesti muuttaa feministisiksi tai sukupuolineutraaleiksi?

Kirjoituksesta paistaa läpi se, ettei kirjoittaja koe millään lailla tärkeäksi isänmaallisuutta tai kansallistunnetta. Hän ei näitä sanoja edes mainitse kirjoituksessaan. Kirjoittaja puhuu vain nationalismista, jolle on luotu erittäin negatiivinen kuva. Useimpien puhuessa nationalismista tavoitteena on luoda kuva kansallissosialismista eli natsismista.

Mitä Suomi olisi ilman isänmaallisuutta?

On hyvä, että puheenvuoroissa tuodaan esille sitä, miten jopa dosentti-tasolla isänmaallisuuden ja kansallistunteen merkitys on kadotettu. Ongelmana kuitenkin on se, että useilta lukijoilta puuttuu oma kriittinen tarkastelunäkökulma, jolloin tällaiset kannanotot voidaan ottaa ajatuksia ohjaavina tekijöinä omiksi, onhan ne esitetty ihan valtakunnallisessa lehdessä.

Kirjoittajan olisi hyvä miettiä, mitä Suomi olisi ilman isänmaallisuutta, ilman kansallistunnetta, ilman isoisäin ja –äitien, koko veteraanisukupolven panostusta. Suomi olisi yhä Venäjän alistettu alusmaa. Olisimme todennäköisesti jääneet jonnekin 1960-luvun tasolle ilman toivoa tulevaisuudesta.

Näinhän on käynyt suurimmalle osalle Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamaa aluetta. Petsamo, Salla-Kuusamon itäosat ja Karjala ovat valtaosaltaan periferiaa, joka ei Venäjän päättäjiä kiinnosta, sieltähän ei tule merkittävästi korruptiorahaa valtakoneiston rasvaamiseksi.

Pitäisikö laulaa sukupuolineutraaleja lauluja?

Kansalliset laulut on runoiltu täysin eri aikana kuin mitä me nyt elämme. Pitäisikö meidän sen vuoksi ne hylätä, koska niissä puhutaan isänmaasta, jopa veren vuodattamisesta maan puolesta?

Olisiko jotenkin hienompaa laulaa, että ”Maa kallis sukupuolineutraalien vanhempien ja lasten”? Tai antaa täysin väärä kuva siitä, kun lähes 100 000 suomalaista vuodatti viime sodissa verensä ja antoi henkensä Suomen puolesta, jotta sen itsenäisyys säilyisi?

Suomi taisteli puolustustaistelun vapautensa puolesta. Ehkä nykyään löytyy sellaisia ihmisiä, jotka pitävät taistelua ja siitä rehellisesti laulun sanoin kertomista jotenkin vääränä. Ilman näitä taisteluja ei olisi nykyisillä dosenteillakaan juuri ollut mahdollisuutta edes syntyä.

Isänmaalliset kestävät arvot hukassa

On perusteltua kysyä, mihin isänmaallisuus ja kansallistunne ovat Suomesta hävinneet. Ne ovat kuitenkin niitä kestäviä arvoja, joiden avulla maa pysyy itsenäisenä ja yhtenäisenä. Kun ne kadotetaan, menetetään korvaamaton arvopohja.

Näin on Suomessakin aika pitkälle käynyt. Meillä on vallassa sukupolvi, joka ei erityisemmin näytä välittävän veteraanipolven toiminnasta maan hyväksi. He unohtavat, että juuri se toiminta on antanut heille mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin.

Suomalaisten oikeudet unohdetaan

Tämä näkyy mm. siinä, ettei välitetä Suomen oikeudesta meiltä pakkoluovutettuun 45 000 km2 alueeseen. Ollaan välinpitämättömiä evakkojen omaisuuden restituution eli omaisuuden takaisinpalauttamisen osalta. Kuitenkin tämäkin koskee nyt noin miljoonaa suomalaista.

Pahimmillaan välinpitämättömyys perusarvoista näkyy jatkuvana kumarteluna itään ja nyt myös länteen. Oma identiteetti puuttuu ja yritetään miellyttää vieraita tahoja.

Se lienee yksi syy siihen, että Suomen päättäjät haluavat koko maan ja itsensä olevan yhä sotaan syyllisiä, koska he eivät halua purkaa perustuslain vastaisia sotasyyllisyystuomioita.

Vihapuhe on tuomittava, totuus kerrottava

Ovatko kansalliset ja maakunnalliset laulumme vihapuhetta tai väkivaltaa ihannoivia? Jos sellainen käsitys syntyy, täytyy olla aika kieroutunut käsitys näistä lauluista ja niiden arvopohjasta.

Laulut kertovat siitä, mitä on tapahtunut ja mitä on tehty. Suorituksista suomalaiset voivat olla ylpeitä. Pitäisikö nuorille ryhtyä valehtelemaan siitä, ettei sota ole väkivaltaista? Se on raakaa ja väkivaltaista. Nuorille on syytä kertoa, että itäinen naapuri aiheutti sen väkivallan ja raakuuden. Suomalaiset puolustivat omaa maataan.

Väkivalta on selkein sanoin tuomittava. Suomen historian osalta tuomiolle joutuu siten Neuvostoliitto, ei Suomi. Venäjällä on siirrytty väkivalloin synnytetyn ja väkivallan avulla eläneen Neuvostoliiton kansallishymnin säveliin. Se on venäläisten isänmaallinen tapa ilmaista itseään.

Vanhoja lauluja ei tule sensuroida

Dosentti Leppänen esittää, ettei sensurointi ole oikea ratkaisu. Aivan, sensuroimalla vanhat laulut kiellettäisiin tapahtunut ja historia. Samalla tuhottaisiin erittäin upea isänmaallinen kulttuuriperintö, joka on elimellinen osa historiaamme. Historiaakin siten ryhdyttäisiin väärentämään.

Eettisiä kysymyksiä ei pidä käsitellä valehtelemalla tai kaunistelemalla. Nationalismin sijaan tulee puhua isänmaallisuudesta ja perinteisestä suomalaisesta arvopohjasta.

Sukupuolineutraali opetus ei ole ratkaisu

Ratkaisu tilanteeseen ei ole sukupuolineutraali historiaopetus. Meillä on edelleen isänmaa ja äidinkieli. Ne ovat kuvaannollisia sanoja, jotka toki viittaavat historialliseen ajatteluun. Ei niillä kuitenkaan ole mitään merkitystä todellisen tasa-arvon kannalta.

Ihmisten tulee olla tasa-arvoisia riippumatta siitä, elävätkö he isänmaassaan vai jonkun kuvittelemassa sukupuolineutraalissa maassa.

Kansallisuustunne on arvokas asia

Miten Suomi voisi olla kansainvälisen yhteisön jäsen ja osa kansainvälistä toimintaa, jos sillä ei olisi omaa identiteettiään, omaa isänmaallisuuttaan ja kansallistunnettaan? Se olisi kuin puupökkelö ajelehtimassa toisten mielipiteiden armoilla. Yksi taho vetäisi yhteen, toinen taho toiseen suuntaan.

Nykyinen EU-kehitys osoittaa, että kansallistunteen säilyttäminen on tärkeää. Ilman sitä Suomikin on kohta yksi osa eurooppalaista liittovaltiota, jossa huonosti asiansa hoitaneiden maitten velat tasataan asiansa hoitaneiden valtioiden veronmaksajien maksettaviksi.

Isänmaalliset ja kansalliset laulut ovat osa pitkäaikaista arvopohjaamme ja perintöämme. Niitä ei pidä lähteä muuttelemaan jonkun hetken tuulien mukaisesti. Myöskään opetusta ei pidä lähteä muuttamaan ja siten antamaan väärää kuvaa suomalaisuudesta.

Lisätiedot: Veikko Saksi