[04] Oikeudelliset
[10] Venäjä
[21] Poliittiset

VENÄJÄ MOITTII RANKASTI SUOMEN IHMISOIKEUKSIA

- Haluaako Venäjä keskustelua ihmisoikeuksista?
- Iltalehti: ”Venäjä taas Suomen kimpussa”
- Mustaa huumoria vai mistä on kyse?
- Valikoituja yksittäisiä paloja YK-raportista
- Venäjä-arvio: Suomi on pahan ytimessä
- Venäjä etsii ulkoista uhkaa ongelmiensa syyksi
- Venäjän ihmisoikeusrikkomuslista toivoton
- Venäjä ihmisoikeuslistalla no 143, Suomi no 2
- Venäjä korruptiolistalla no 140, Suomi no 1
- Haluaako Venäjä tuoda esille Stalinin aggressiot?
- Miksi Suomessa kritisoidaan omia ihmisoikeuksia?
- Venäjällä laki takaa vapautesi sanoa
- Mitkä Venäjän tulevaisuuden näkymät?

Haluaako Venäjä keskustelua ihmisoikeuksista?

Suomessa on saatu ihmetellä vuoden 2010 lopussa Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportista kertovia uutisia. Raportti on vain venäjänkielinen, joten suhteellisen harva kykenee perehtymään itse raporttiin.

Onko Venäjän ulkoministeriön voimakas esilletulo erityisesti Suomea vastaan tulkittava siten, että Venäjä haluaa nyt syvällistä keskustelua ihmisoikeuksista? Myös itseensä kohdistuvista asioista?

Ulostulo voitaneen tulkita siten, että Venäjä haluaa ryhtyä maitten välillä – tietenkin sulassa sovussa ja konsensuksen hengessä – käymään läpi niitä kipeitä ihmisoikeusloukkauksia ja väkivallan käyttöä Suomea kohtaan, mitä Neuvostoliitto on toteuttanut ja joiden ylläpitoa Venäjä on jatkanut.

Iltalehti: ”Venäjä taas Suomen kimpussa”

Iltalehti otsikoi 05.01.2012 raportin vahvasti: "Venäjä taas Suomen kimpussa, 6 sivua moitteita". Lehden mukaan ulkoministeri Erkki Tuomioja myöntää, että ”Venäjä purnaa osin aiheesta”.

Kohudosentiksi ja riidankylväjäksi mainittu, kaikkea Venäjän tekemistä voimaperäisesti ja kritiikittömästi puolustava henkilö, käsittelee asiaa verkkomedia.org-artikkelissaan.

Sen mukaan Venäjä ”nimeää Suomen Euroopan pahimmaksi ihmisoikeuksien polkijaksi”. Kantaa ottavalta osaltaan teksti on tyypillinen ko. henkilön kirjoitus, jossa 20 %:lla kirjoitus sidotaan totuuteen ja 80 % on valheellista propagandaa.

Mustaa huumoria vai mistä on kyse?

Venäläisten esittämät väitteet menevät jo mustan huumorin puolelle. Jos raportissa sanotaan, kuten lehtitiedot kertovat, Venäjä jatkaa Neuvostoliiton vahvaa propagandalinjaa. Sen periaatteena on aina ollut toisten erittäin voimakas syyllistäminen, jotta omat virheet ja rikokset unohdettaisiin.

Olihan Neuvostoliittokin propagandansa mukaan maailman rauhan tyyssija. Tosiasiassa se oli yksi väkivaltaisimmista valtioista. Väkivaltaa se harjoitti miehittämiään valtioita ja itsenäisiä valtioita vastaan.

Ennen kaikkea Neuvostoliiton väkivallanteot kohdistuivat sen omaan kansaan. Kymmenet miljoonat neuvostokansalaiset kokivat suoraan tai välillisesti väkivaltaisen kuoleman tai karkotuksen oman hallintonsa toimesta.

Valikoituja yksittäisiä paloja YK-raportista

Raportin yksityiskohtaisempi tarkastelu osoittaa, että esille on otettu YK:n ihmisoikeusraportista kopioituja osia. Lisäksi on otettu mukaan yksittäisiä tapahtumia, kuten lapsikiistoja.

Näiden yksittäistapauksien kohdalla kyse on valtaosiltaan juuri niistä tapahtumista, joita edellä mainittu riidankylväjä-kohudosentti on itse agitoinut. Hän on suorien Venäjän hallinnon suhteittensa pohjalta saanut Venäjän median mukaan propagandan levittämiseen.

Tällaisten yksittäistapauksien esille ottaminen on ala-arvoista jo siksi, ettei oikeusvaltionstatuksesta kiinni pitävä Suomi ja sen viranomaiset ole oikeutettuja käsittelemään asioita julkisesti. Siksi riitaa kylvävä henkilö ja Venäjän propagandakoneisto voivat ottaa tapauksista kaiken mahdollisen irti omien tavoitteittensa mukaisesti.

Venäjä-arvio: Suomi on pahan ytimessä

Venäjän ulkoministeriö on valikoinut, mihin maihin se kohdistaa syytöksensä. Kyse on siten tarkoin suunnatusta agitaatiosta. Suomen joutuminen dosentti-kommentaattorin mukaan ”pahan ytimeen” kertoo, että suomalaispoliitikkojen poliittinen liturgia ja myöntyväisyyspolitiikka on täysin epäonnistunut. Se on väärä tapa suhtautua Venäjän aggressioihin.

Tämä raportti sattuu samaan ajankohtaan, jolloin Putkigate on taas esillä. Siinähän Suomen hallitus sulki silmänsä erityisesti turvallisuus- ja puolustusuhkilta ja päätti katsoa Nord Stream –putken lupa-asioita ainoastaan ympäristönäkökulmasta. Todella käsittämätöntä rajaamista Venäjän halujen mukaan.

Muistissa on myös, miten presidentti ja oikeusministeri muun hallituksen kanssa päättivät jättää sillensä perustuslain vastaiset sotasyyllisyystuomiot. Virallinen poliittinen Suomi siten haluaa itse pysyä sotasyyllisenä miellyttääkseen Venäjää. Tämäkin näyttää poikineen vain tyypillisen hyväntahtoiset hölmöt –reaktion eli asteen kovemman hyökkäyksen.

Venäjä etsii ulkoista uhkaa ongelmiensa syyksi

Venäjän ulkoministeriön toteuttama kova hyökkäys Suomea kohtaan on samalla selvä merkki siitä, että maassa tarvitaan pikaisesti vahva ulkopuolinen uhka, jonka sisälle voidaan kääriä kaikki kansalliset ongelmat. ”Mahtava” 338 000 km2 Suomi uhkaa 17 000 000 km2 Venäjän oikeuksia.

Venäjän sisäinen tilanne on nopeasti heikkenemässä. Ellei valtiojohto keksi propagandalla ulkopuolista syyllistä tähän, se voi joutua tunnustamaan omia virheitään. Sitähän Venäjän hallinto ei halua.

Kansalaisten oikeuksien kiristäminen ja entistä tiukempi valvonta ovat luonnollisia seurauksia keksitystä ulkoisesta uhasta. Tätä Suomeen liittyvää uhkakuvaa heikentää se, että yhä useampi venäläinen on käynyt Suomessa. Viimekin vuonna viisumeita on myönnetty noin 1.3 miljoonaa kappaletta.

Venäjän ihmisoikeusrikkomuslista toivoton

Venäjän ulkoministeriö on listastaan unohtanut ne maat, joissa todella harrastetaan ihmisoikeuksien rikkomisia jopa väkivaltaisen valtionhallinnon avulla. Unohdettu on myös Venäjän oma toiminta, esim. kahdesti toteutettu Tsetsenian kansanmurha.

Jos listalla käsiteltäisiin Venäjän ihmisoikeusrikoksia, lista olisi toivottoman pitkä. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on antanut läjän tuomioita, joihin Venäjä ei ole reagoinut mitenkään. Tässä linkissä on tilasto EIT:n antamista tuomioista.

Venäjä myöskin unohtaa täydelliset omat kymmenet tuhannet katulapsensa, armeijan kuolemiin johtaneet simputukset ja lukemattomat muut tapahtumat. Venäjän elintasokeskuksen johtajan mukaan 90 % kansalaisista elää alle keskimääräisen tulotason eli heidän tulotasonsa on heikko. Noin 100 miljoona venäläistä selviää jotenkuten. Joten eiköhän Venäjän kannattaisi keskittyä omiin ongelmiinsa.

Venäjä ihmisoikeuslistalla no 143, Suomi no 2

Yksi keskeisesti ihmisoikeuksien toteutumiseen vaikuttava tekijä on korruptio. Korruptiotason osalta Venäjä ja Suomi ovat täydellisesti eri kategorioissa. Kun Venäjä on Transparency Internationalin korruptiotilastoissa sijalla 143, Suomi on Ruotsin kanssa vertailussa jaetulla ykköstilalla eli vähiten korruptoitunut maa.

Venäjä on maailman johtavia korruptoituneita maita. Tilaston mukaan se on yhtä heikko kuin Valko-Venäjä, Uganda tai Nigeria ja heikompi kuin Nigeria, Pakistan tai Iran.

Venäjä korruptiolistalla no 140, Suomi no 1

Korruptio on Vladimir Putinin presidentti- ja pääministeriaikana kasvanut valtaisiin mittasuhteisiin ja se kattaa kaiken yhteiskunnallisen ja taloudellisen elämän. Mitä heikompi on korruptiotilanne on, sitä heikompaa on ihmisoikeuksien toteutuminen.

Venäjällä valtamedia on suitsittu ylistämään valtionjohtoa. Editors Without Borders –järjestön mukaan Venäjä on lehdistövapauden osalta listalla numero 140. Suomi on listalla numero 1.

Haluaako Venäjä tuoda esille Stalinin aggressiot?

Venäjän ihmisoikeusraportin julkistamista voidaan tulkita myös siten, että nyt Venäjä haluaa avointa ja suoraa keskustelua omista ja Suomen ihmisoikeuksista. Toki samalla tulee käydä perusteellinen keskustelu Stalinin ajan aggressioista ja niiden korjaamisesta.

Tällaiset keskustelut ovatkin Suomen valtionjohdolle jotain aivan uutta. Presidentti Tarja Halonen on varonut tuomasta esille Karjalan palautuskysymystä tai evakkojen restituutio-oikeutta, vaikka suomalaisilla on niihin täysi oikeus.

Tältä pohjalta Venäjän avaus on mitä toivottavin. Vertaillaan rauhassa, mikä oli Neuvostoliiton rooli viime sodissa ja miten se hyökkäsi ja alisti lukuisia maita. Venäjällä on yhä noin 60 avointa alueellista kysymystä. Nythän niistä voidaan rauhassa keskustella. Kiinakin ottanee Mantsurian palauttamisen esille.

Miksi Suomessa kritisoidaan omia ihmisoikeuksia?

Edellisten faktojen pohjalta Venäjän ulkoministeriöllä ei pitäisi juurikaan olla sanomista Suomen ihmisoikeustilanteeseen. Sen tulisi paremminkin ottaa oppia Suomesta.

Mistä sitten johtuu, että Suomessa kritisoidaan usein erittäin voimakkaasti ihmisoikeuksien toteutumista ja moititaan hallintoa? Syy on yksinkertainen. Suomi on vapaa maa, jossa ihmisoikeustilanteen ja lehdistön vapauden tila on valmiiksi korkealla. Jokainen poikkeama tästä koetaan vahvana oikeusloukkauksena.

Venäjällä epäoikeudenmukaisuuden kokeminen, väkivalta ja väärä vallankäyttö on sisäänrakennettu järjestelmä. Positiiviset poikkeamat voidaan paremminkin kokea heikkouden osoituksina, ei myönteisinä signaaleina.

Venäjällä laki takaa vapautesi sanoa

Venäjän tilannetta voisi hyvin kuvata Martti Puukon ja Ilmari Susiluodon anekdoottikirjan – Nauru pidentää tuomiota – vitsillä: ”Venäjällä perustuslaki takaa sananvapauden. Mutta kukaan ei takaa vapauttasi sanottuasi sen.”

Venäläinen lainsäädäntö sekä syyttäjä- ja tuomiolaitos ovat valtionhallinnon käsivarren jatko-osia. Käytännössä kenet tahansa voidaan tuomita esim. rikoslain ekstremismi-pykälän perusteella oli toiminta rikollista tai ei.

Toinenkin anekdoottikirjan kasku soveltuu Venäjän ilmapiriin. Siinä äänestäjät kysyvät edustajiltaan, mikä on demokratian ja diktatuurin ero. Vastaus on selvä: ”Demokratia on silloin, kun kansa voi avoimesti valittaa tyytymättömyyttään hallitukseensa. Diktatuuri vallitsee silloin, kun kansa voi avoimesti valittaa tyytymättömyyttään – vieraaseen hallitukseen.”

Mitkä Venäjän tulevaisuuden näkymät?

Onko Venäjällä valoa näköpiirissä? Aivan uusi määrä ihmisiä on jatkanut protestointia duuman vaalivilppiä vastaan ja samalla Putinin vallan jatkumista vastaan. Voisiko Venäjästä tulla äänestäjien massiivisen protestin pohjalta demokraattisempi maa, jossa myös ihmisoikeuksilla olisi arvoa?

Vaikka tällainen protesti toteutuisikin, eikä hallinto kykenisi sitä vaaliväärennyksillä estämään, voi toivo olla melko lyhytaikainen. Putinin hallinnon jälkeen mikään demokratia ei Venäjällä toimi. Eikä mikään toimi kaiken kattavan korruption loppuessa. Vaaditaan pitkä totuttelujakso uuteen.

Venäjän tapahtumat huomioon ottaen voidaan arvioida, että maa kulkee vääjäämättä kohti sangen turbulenttisia aikoja. On täysin mahdollista, että Venäjä hajoaa 10 – 12 pienemmäksi valtioksi, jotka sitten ryhtyvät etsimään demokratiaa ja ihmisarvojen ja –oikeuksien toteuttamista.

Lisätiedot: Veikko Saksi/a>

^