[02] Karjalan palautus
[03] Taloudelliset
[21] Poliittiset

HYVÄT IHMISET OVAT NYT VAARALLISIA

- Sinisilmäiset äänestäjät ja puoluekurilliset poliitikot
- Suomen itsemääräämisoikeus vaakalaudalla
- Hallitus hylännyt tärkeimmät pelastuskeinot
- Veronmaksajien tulevat rahat lahjoitetaan
- Mistä rahat, kun Suomi on luukulla?
- Talousveturit ulottuvilla, tahtotila puuttuu

Sinisilmäiset äänestäjät ja puoluekurilliset poliitikot

Kant oli valitettavan oikeassa sanoessaan: ”Vaarallisia eivät ole vain pahat ihmiset, vaan hyvät ihmiset, jotka antavat pahan tapahtua”.

Keitä nämä hyvät ihmiset ovat? He ovat sinisilmäisiä äänestäjiä ja puolueuskollisia ja -kurin alaisia poliitikkoja. Äänestäjät valitsevat Arkadianmäelle ja sitä kautta ministereiksi samojen puolueiden edustajia kuin ennenkin riippumatta siitä, millaisia tekoja tehdään.

Puoluekuri ja –uskollisuus puolestaan ovat ehdottomia edellytyksiä poliittisen uran nousulle. Kun on vähässä uskollinen, laitetaan paljon haltijaksi riippumatta kyvyistä.

”Vähä uskollisuus” tarkoittaa lähinnä vahvaa sitoutumista suppean puoluejohdon päätöksiin aikaisemmista päätöksistä, tuloksista tai äänestäjille annetuista lupauksista piittaamatta.

Suomen itsemääräämisoikeus vaakalaudalla

Tällä hetkellä ”vaarallisten ihmisten” välinpitämättömyys näyttää johtavan Suomen itsemääräämisoikeuden menetykseen ja taloudelliseen vararikkoon.

Pääministerin ja valtionvarainministerin sekä koko hallituksen päätökset Euroopan talouskurimuksen hoitamisessa johtavat Suomen syvälle pohjattomalta näyttävään suohon.

Niin kauan kuin äänestäjien pääosa viettää kesälomaa tai vain seuraa välinpitämättömästi tilannetta, Suomi ajetaan yhä syvemmälle menettelyyn, jossa kohta Arkadianmäelle ei jää muuta päätettävää kuin verojen huima korottaminen.

Hallitus hylännyt tärkeimmät pelastuskeinot

Toinen asia, missä ”hyvät ihmiset” nukkuvat selvästi onnena ohitse, on Petsamon ja Karjalan palautuskysymys. Jäämeri sulaa vauhdilla ja arviolta kolmen vuoden kulutta Aasia-Eurooppa –logistiikka sekä Aasia-Amerikan itärannikko –logistiikka siirtyvät 6 – 8 kuukaudeksi vuodessa Jäämerelle.

Tällöin Venäjä on suurin voittaja, koska se on valmistautunut monipuolisesti mm. Muurmannin suuren konttisataman ja miljardien eurojen jokilaivojen hankkimisen avulla muutokseen. Venäjä määrää sen jälkeen logistiikkatahdin, koska sillä on erittäin suuri kustannusetu puolellaan. Norja on toinen hyötyjä.

EU ja Suomi jäävät maksajan osaan tässäkin asiassa. EU:lla ei ole minkäänlaista henkireikää Jäämerelle. Suomen valtionjohto pelkää suunnattomasti Venäjän reaktioita, eikä uskalla pukahtaakaan Petsamon palautuksesta.

Veronmaksajien tulevat rahat lahjoitetaan

Suomen poliittiseen ilmastoon pesiytetty vaikenemisen kulttuuri yrittää pitää huolta myös Suomen sotasyyllisyydestä. Eduskunnan lakivaliokunnassa on vireillä lakialoite, jonka hyväksyminen suuressa salissa antaa Korkeimmalle oikeudelle toimivallan käsitellä sotasyyllisyystuomioita.

Nykyinen hallitus on tätä vastaan, mikä näyttäisi olevan aika pitkälle linjassa sen muunkin toiminnan kanssa. Tämä ”muut toiminta” on suomalaisten veronmaksajien tulevien ansioiden lahjoittamista Euroopan korruptoituneille kriisimaille ja käsittämätön halua pysyä syyllisenä sotiin.

Aikaisemmin Suomi lahjoi Venäjää esim. lähialuerahoituksella. Nyt se on jäänyt lapsipuolen asemaan, kun Eurooppaan annetaan rahaa ja lupauksia, jotka edellyttävät lopulta vähintään kymmenien miljardien eurojen omaa lainanottoa.

Mistä rahat, kun Suomi on luukulla?

Kohta Suomi on muiden mukana rahananomisluukulla. Mistä silloin enää löytyvät ne tahot, jotka ovat valmiita rahoittamaan Suomen itsensä hyväksymiä menetyksiä?

Siinä vaiheessa ei muita maksajia löydy kuin suomalaiset veronmaksajat. Saksa ja Ranska ovat itse syvissä vaikeuksissa ja tarvitsevat tukea. Vastuunkantajat ovat kaikonneet.

Talousveturit ulottuvilla, tahtotila puuttuu

Viimeistään siinä vaiheessa Suomen hallitus ja eduskunta joutuvat toteamaan, että nyt tarvittaisiin enemmän kuin kipeästi uusia talousvetureita.

Niitä ei löydy kuin Petsamon, Karjalan ja koko pakkoluovutetun alueen palautuksesta. Kun palautus hoidetaan rauhanomaisesta win-win –hengessä, siinä voittavat Venäjä, Suomi ja koko EU.

+

Tähän artikkeliin liittyvä mahdollinen keskustelu käydään Uuden Suomen Karjala-blogissa.

Lisätiedot: Veikko Saksi