Tietoa kirjoittajasta


Antti Juutilainen
everstiluutnantti

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

10.09.2003 [02]
»  TIETOJA PÄHKINÄLINNASTA 

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

10.09.2003
Antti Juutilainen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

TIETOJA PÄHKINÄLINNASTA

Nimi

Pähkinälinna sijaitsee Nevan niskalla Laatokan äärellä. Linna on rakennettu pääuoman itäpuoliselle Pähkinäsaarelle. Linnalla on monta nimeä, joista useimmissa alkusanana on pähkinä ja toisena linna:

- Suomeksi: Pähkinälinna
- Ruotsiksi: Nöteborg
- Germaanisissa kielissä esiintyy: Noteburg
- Venäjässä: Orešek (Oreh = pähkinä) – Orehovets
-
Toinen käytetty nimi on ”avainlinna”. Pietari I totesi vallattuaan Pähkinälinnan: ”Pähkinä oli kova”. Nyt avaimella aukeni tie meren yhteyteen:

- Saksaksi: Schlüsselburg
- Venäläinen muunnos: Šlisselburg ja tästä edelleen: Sljušin
- Inkeriläisten eli paikallisten asukkaiden muunnos: – Lyyssinlinna – Lyyssinä

Valtaajan mukaan käytetty myös Pietarin henkilöön liittyvää nimeä: Petrokrepost.

Šlisselburgin (Neuvostoliiton aikana Petrokrepostin) kaupunki sijaitsee joen niskan etelärannalla heti kanavan takana. Telakoita, 6 400 asukasta vuonna 1996. Yhteysalusliikenne linnaan kaupungin raunioituneen pääkirkon takaa Nevan rannasta.

Novgorodin aika

Novgorodin suuriruhtinas Juri Danilovitš perusti 1323 alkuaan puurakenteisen linnoituksen Pähkinäsaarelle. Hän oli sotapäällikkö Aleksanteri Nevskin (1220 – 1263) pojanpoika. Isoisä oli saanut lisänimensä ”Nevski” (Nevalainen) voitettuaan ruotsalais-suomalaisen sotajoukon Nevalla vuonna 1240. Samana vuonna 1323, jolloin Danilovitš rakensi linnoituksen, Ruotsi ja Novgorod solmivat Pähkinäsaaren rauhan. Vuonna 1349 puulinnoitus paloi ja tilalle novgorodilaiset rakensivat uuden linnan kivestä.

Vuoden 1555 talvella (11.3.1555) oli käyty Joutselän talvinen taistelu. Kustaa Vaasan luottomies, alkuaan norjalainen amiraali, Jakob Bagge saapui kesän lopulla laivastoineen Viipuriin. Viipurista Bagge, merenkulkija kun oli, lähti tiedustelumatkalle Nevalle. Tämä oli mahdollista, koska ruotsalaisilla oli vapaa kauttakulku Nevaa pitkin Laatokalle ja edelleen Olhavanjoelle Vanhan Laatokan kaupunkiin ja sieltä Novgorodiin asti.

Baggen palattua tiedusteluretkeltä hänen johtamansa joukot lähtivät marssille rajan yli. Syyskuun 15. päivänä maajoukot saapuivat Pähkinälinnan edustalle lyötyään kohtaamansa pajarit. Bagge saapui Pähkinälinnan edustalle saaristoaluksilla. Varsinaiset sota-alukset oli jätetty Nevan suulle. Linnanpäällikkö Pietari Golovinin onnistui torjua piiritysjoukot ja parin viikon päästä Baggen joukot poistuivat. Lokakuun alussa Bagge oli takaisin Viipurissa, missä tapasi kuninkaansa.

Aloite siirtyi vuonna 1556 venäläisille. He saapuivat Viipurin edustalle ja kaupunkia piiritettiin. Kustaa Vaasa oli valmis rauhaan. Omalla puolellaan novgorodilaiset vahvistivat Pähkinälinnan muureja ja linna sai lopullisen asunsa.

Viisikolmattavuotisen sodan (1570 – 1595) aikana Pähkinälinnan suunnassa ei käyty merkittäviä taisteluja. Vaikka sotaa kesti varsin pitkään Kannaksella oli ajoittain peräti rauhallista ja ruotsalaiset solmivat paikallisia rajarauhoja Pähkinälinnan päällikön kanssa.

Linnan lähes 100-vuotinen ruotsalaiskausi

Linna siirtyi ruotsalaisille vuonna 1612 lähes yhdeksän kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen. Stolbovan rauhan jälkeen Inkeriä ja Nevan linjaa suojasivat venäläisiltä lähelle Nevan suistoa Ohtajoensuuhun perustettu Nevanlinna (Nyen) ja joen niskalla Pähkinälinna. Kaarle X Kustaan Venäjän sodan aikana 1656 ruotsalaiset olivat kiinnostuneet Puolan suunnasta ja Venäjän tsaari toimi Riikaa vastaan. Novgorodista riitti Laatokan ja Suomenlahden itäpohjukan suuntaan vain 3 500 miehen joukko. Sen piti hyökätä Pähkinälinnaan ja Käkisalmeen. Laatokalle siirrettiin noin 350 lotjaa ja venettä. Hyökkäys rajajoen, Lavan, yli alkoi 3. 6. 1656.

Ensiksi venäläiset tuhosivat Nevanlinnan. Pähkinälinnan ruotsalaisena varusväkenä oli majuri Frans Graven komppania: 120 miestä. Antautumiskehotuksiin päällikkö vastasi: ”Omenia ja päärynöitä voidaan antaa, vaan ei tällaista pähkinää. Käkisalmen piirityksen epäonnistuttua syyskuun lopulla venäläiset poistuivat myös Pähkinälinnan edustalta marraskuun puolivälissä. Neuvokkaiden puolustajien määrä oli supistunut 72 mieheen ja päällikkökin kuollut.

90 vuoden ruotsalaiskausi päättyi, kun Pietari I valloitti linnan 1702. Hänellä oli käytössään syyskuun lopulla 300 pientä alusta ja 35 000 miestä. Tsaari kuljetutti metsien kautta aluksia myös linnoituksen lounaispuolelle. Joka puolelta saarretulla puolustajalla everstiluutnantti G. von Schlippenbachilla oli 250 miestä. Pommitus alkoi 2.10. ja linnoitus antautui kymmenen vuorokautta myöhemmin, jolloin vain 40 miestä ”oli ampuma-aukoissa”. Linnoituksen valtauksessa kunnostautuivat Semenovskin ja Preobratshenskin rykmentit, joiden kaatuneiden hauta on linnoituksen pihalla. Pietarilta linnoitus sai nimen ”avainlinna”. Nevanlinnan kukistumisen vuoro oli seuraavana vuonna.

Venäläinen linna ja vankila

Suuren Pohjan sodan jälkeen raja siirtyi Viipurin länsipuolelle ja linnoituksen sotilaallinen merkitys väheni. Tämän jälkeen Pähkinälinnaa ei enää kytketty Karjan kansan vaiheisiin. Helposti vartioitavaan linnaan perustettiin vankila.

Linnassa oli 1800-luvun lopulla varsin korkeatasoinen poliittinen vankila vuoteen 1917. Täällä oli arvokkaita poliittisia vankeja eikä kenenkään näistä tiedetä karanneen. Merkittävimpiä olivat Pietari Suuren ensimmäinen vaimo Jevdokija Lopuhin (tsaaritar Eudoksia Fedorovna), Pietarin toisen puolison tyttären – keisarinna Annan – rakastaja ylikamariherra Ernst von Biron ja keisarinna Annan seuraajakseen valitsema Pietari Suuren vanhemman veljen poika Iivana VI Antonovitš joka oli ollut pikkupoikana tsaarina (1740 – 41).

Hänet murhattiin 25-vuotiaana Pähkinälinnassa Katariina Suuren käskystä 1764. Ohjeena oli ollut, että tämä tuntemattomuuteen tuomittu Vanki N:o 1 oli tapettava, jos häntä yritettäisiin vapauttaa. Näistä tapahtumista kertoo totta ja tarinaa Venäjän Mika Waltariksi kutsuttu Henri Troyat historiallisessa romaanissa ”Pähkinälinnan vanki” (Juva 1981).

Aleksanteri I:n kuoleman jälkeen joulukuussa 1825 upseeriston piirissä alkaneen Dekabristi-kapinan johtohenkilöt passitettiin tänne. Vuosisadan lopulla V. I. Leninin vanhempi veli - Aleksandr Uljanov - hirtettiin linnoituksessa ja siellä oli vankina tunnettu anarkisti Mihail Bakunin (1814 – 1876). Linnassa on virunut vankina myös Tsetsenian merkittävin vapaussankari 1800-luvun lopulla. Tällä hetkellä hänen ansionsa ovat poliittisesti kuuma peruna. Linnoituksen pihalla on myös herrasväen vankilarakennus, jota rakennettaessa otettiin huomioon jo länsimaiset ideat vankila-arkkitehtuurissa.

Vuodesta 1917 museokäytössä

Virallisesti linna on ollut vuodesta 1917 alkaen museona. Syksystä 1941 vuoden 1943 tammikuuhun eli 500 päivää linnasaari oli kirjaimellisesti etulinjassa kaupunkialueen kuuluessa saksalaisille. Leningradin Rintaman joukot olivat joen länsirannalla. Kaakkoispuolen muurit ja linnan kirkko kärsivät tulituksessa pahoin.

Sodan päätyttyä linnoitusta on korjattu ja varustettu muistomerkein. Laivalaiturilta portille kuljettaessa on lippukioski, missä on myynnissä eräitä venäjänkielisiä ja satunnaisesti myös englanninkielisiä turistioppaita ja karttoja.

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Hyvää historian kertausta!

Kiitos vaan kirjoittajalle, ja artikkelin nettiin laittajalle!
Harvoin näistä ko. ajan tapahtumista ja etenkään jutun henkilöistä on suomenkielellä kirjoitettu!
Olen mm. kyseisen Jakob Bagge'n (af Boo) jälkipolvia Suomen suvuista Bure-suvun kautta Munck af Fulkilaan jne. Kuten niin monet muut suomalaiset laajasti ovat, myös ei aatelisiin kuuluvatkin mukaan lukien!
Historia on hämmästyttävää kun vastapuolet jotka silloin 1500-luvulla jne. taistelivat ...ovat mainitut henkilöt joidenka sukujen yhteenliittymien (sukulaisuuksien) kautta nyt siis sukulaisiakin ovat ottaaneet yhteen sodan kauhuissa!
Näinhän se on valitettavasti on ollut Venäjän historian alkuajoista aina viimevuosisadalle saakka... ja Suomen käymiin sotiin valtionakin!
Amiraali Baggen jälkipolvia: [2010-04-19 00:44:28]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].