[02] Karjalan palautus

KARJALAN PALAUTUS -KIRJAN JULKISTAMINEN

Kirjan tekijän puheenvuoro Karjalan palautus -kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä. Kaksi kuvaa tilaisuudesta:



Kansleri Risto Ihamuotila, kenraali Gustav Hägglund,
kauppat. maisteri Veikko Saksi, vuorineuvos Yrjö
Pessi ja professori Heikki A Reenpää.



Kirjamyynnissä oli tungosta.

Parhaat kiitokset runsaslukuisesta osallistumisesta ja kiinnostuksesta. Täällä on parisataa ihmistä, jotka edustavat noin kahta miljoonaa suomalaista ja kaiken lisäksi media on vahvasti paikalla. Mutta missä ovat poliittisen johdon edustajat? Käsittelemme asiaa, joka koskettaa vahvasti jokaista suomalaista, mutta myös suhdettamme Venäjään, Euroopan Unioniin ja Yhdysvaltoihin.

Miten me edustamme paria miljoonaa suomalaista? Koska meistä pari miljoonaa on kiinnostunut Karjalan palautuksen esille ottamista. Uskon, että lukuisat suomalaiset haluavat ensisijaisesti selkeyttävää ja puhdistavaa keskustelua siitä painolastista, joka meitä yhä rasittaa sotien jälkeen.

Suomi joutui 1930-luvun lopussa kahden totalitarismin puristukseen, Stalinin kommunismin ja Hitlerin natsismin. Suomi selviytyi, mutta pahoja haavoja jäi. Arpeutumattoman haavan jättivät Neuvostoliiton aggressiot ja epäoikeudenmukaiset rauhanehdot sekä sen jälkeinen painostus. Saksa on käsitellyt ja korjannut sotien aikaisia asioita, Neuvostoliitto ei ole korjannut Suomen kanssa vanhoja asioita.

Avoinna on lukuisia kysymyksiä, esim. sodan uhrit, sodan taloudelliset tuhot, sotakorvaukset, ns. saksalaisen omaisuuden takavarikointi, ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomitsemisen pakko ja alueiden suuret pakkoluovutukset.

Otan pari esimerkkiä. Sodissa kuoli lähes 100 000 ihmistä ja haavoittui noin 250 000. Sotakorvaukset olivat 226.5 milj. kultadollaria, suoraan laskettuna noin 4 mrd. nykyeuroa, mutta kansantaloudellisena rasitteena noin 30 mrd. nykyeuroa.

Saksalaisen omaisuuden takavarikointi merkitsi 1 mrd. markkaa eli noin 1 mrd. nykyeuroa ja rasitteena noin 8 mrd. nykyeuroa. Alueluovutuksissa menetettiin noin 12 % pinta-alasta. Suomessa oli kaikkiaan 700 – 800 000 maan sisäistä pakolaista. Voimme vain arvioida siitä aiheutuneita yksityisiä ja julkisia kustannuksia.

Koska nämä ja monet muut asiat ovat sopimatta myös Venäjän kanssa, miten voimme sanoa, että jatketaan vielä nykyisen 1.1 mrd. euron jälkeenkin lähialueyhteistyön pohjalta tai ostetaan omia Karjalan maita takaisin? Meillä on asiallinen naapuruus Venäjän kanssa, mutta kansa ei voi rakentaa todellista ystävyyttä sopimatta olevien aggressioiden päälle.

Perussyy nykytilanteeseen on ollut suomalaisten syyllistäminen sotiin. Jopa useat suomalaiset uskovat Suomen olleen natsien poliittinen kumppani ja syyllinen. On aika vapautua tästä meille vuosikymmeniä syötetystä väärästä ajatuksesta. Suomalaisten on aika katsoa oman maan etua, eikä enää ojata maata peräpeiliin katsomalla.

Suurin sodanjälkeinen kysymys on Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen. ProKarelian tavoite on yksinkertainen: palataan rajojen osalta vuonna 1920 solmitun Tarton rauhan rajoihin, jotka olivat ensimmäiset itsenäisen Suomen sopimat rajat ja joita Neuvostoliitto vakuutti ikuisesti kunnioittavansa. Se oli niitä maailmanhistorian lyhyitä ikuisuuksia.

Palautuksen osalta otan esille vain muutaman asian. Mitä palautuksessa tapahtuu venäläisille ihmisille? Alueella asuu nyt noin 366 000 venäläistä, väkiluku on vahvasti laskeva. Karjalassa on 1 284 kylää, joista noin 1 000 on jo tyhjillään. Palvelut katoavat, elinmahdollisuudet heikkenevät. Palautuksen jälkeen alueelle jäänee 200 – 250 000 venäläistä, etupäässä vanhenevaa väkeä. Heidän kohdallaan Suomen tulee noudattaa kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia eli taata heidän ihmisoikeutensa ja asiallisen elämisen jatkumisen. 45

Entä venäläiset yritykset, puhumattakaan Koiviston, Uuraan ja muun rannikkoalueen nykyisistä ja tulevista öljysatamista? Alueella olevat yritykset ovat silloin Suomen ja EU:n sisällä. Ne ovat ulkomaisia yrityksiä, joiden status on lainsäädännössämme tarkoin määritetty. Käsittääkseni on suureksi eduksi näille yhtiöille, että ne ovat vankasti etabloituneita poliittisesti ja taloudellisesti vakaan maan kamaralle.

Millä jälleenrakentaminen maksetaan? Julkisen vallan infrastruktuuri-investoinnit on arvioitu noin 8 mrd. euroksi noin 10 vuoden aikana. Ne voidaan rahoittaa metsän tuoton sekä metsä- ja tonttimaan arvosta palautuksessa suoritettavalla verolla tai veronluonteisella maksulla sekä investointeihin liittyvistä materiaaleista ja työpanoksista kertyvillä lisäverotuloilla. Omistusoikeus maihin ja mantuihin on edelleen niillä suomalaisilla, jotka alueet aikanaan omistivat.

Yksityiset investoinnit arvioidaan 20 mrd. euroksi noin 10 vuoden aikana. Jokainen perhe ja yhtiö rahoittaa omat investointinsa, kuten tänäkin päivänä. Rahan riittävyys ei muodostune ongelmaksi, sillä yhtenäisen Karjalan alueen suuri investointi houkuttelee sijoittajia maailmanlaajuisesti.

Suomelle ja Venäjälle olisi varmasti hyödyksi se, että sovittaisiin keskenään sotiin liittyvät korvaukset ja luovutukset, jotka Venäjä suorittaa ja nämä varat sijoitettaisiin erityiseen Karelia Fundiin, johon muutenkin kerättäisiin eri puolilta maailmaa sijoittajien panoksia. Karelia Fund sitten rahoittaisi Karjalan investoinnit, mutta sijoittaisi vahvan panoksen myös Venäjän puoleisen alueen kehittämiseen. Ei ole kenenkään edun mukaista, että Tarton rauhan rajasta muodostuisi uusi, korkea elintasoraja.

On asiallista kysyä, miksi suomalaiset ja venäläiset päättäjät eivät tee selvää keskustelualoitetta näistä asioista? Asia kiinnostaa molemmissa maissa. Asia on erittäin tärkeä. Emmekö voisi joksikin aikaa keskittää ajatuksemme niihin suuriin hyötyihin, joita näitten ongelmien rauhanomainen ratkominen tuottaa? Suomessa työllisyys lisääntyy huikeasti, rakentamiseen tarvitaan noin 500 000 miestyövuotta 10 vuoden aikana ja pysyviä työpaikkoja syntyy 150 – 200 000. Kansantaloutemme saa vahvan piristysruiskeen ja kansantaloudellinen kasvu vauhdittuu. Itäinen Suomi nousee jälleen.

Palautuksesta koituu Venäjälle merkittäviä etuja. Karjala on periferia, jota Venäjä ei kehitä kuin satamien osalta. Jopa Viipurin keskiaikainen linna ja kaupunki rappioituvat ja väki vähenee. Suuri teollisuus- ja kauppakeskittymä heti Pietarin kupeessa palvelee kaikkia osapuolia. Suurin voitto Venäjälle koituu kuitenkin maailmanpoliittisesti. Oma-aloitteinen aluepalautus on vahva merkki siitä, että Venäjä todella haluaa kulkea kohti demokraattista mallia ja on valmis korjaamaan vanhoja virheitä.

Karjalan palautus, pakkoluovutettujen alueitten palautus, Tarton rauhan rajojen palauttaminen sekä suomettumisen päättyminen, ihmisyyden toteutuminen, kansalaisyhteiskunnan periaatteiden noudattaminen miljoonien suomalaisten osalta. Kyseessä ovat myös erittäin merkittävät moraalis-eettiset arvot, joiden saavuttamiseksi meidän kannattaa tehdä laajamittaista yhteistyötä maan sisällä, Venäjän, EU:n ja Yhdysvaltain kanssa.

ProKarelia ja Karelia Klubi tarjoavat Suomen valtiojohdolle ensimmäisessä vaiheessa tämän perusselvityksen sekä kaiken tukensa asiakokonaisuuden eteenpäin viemisessä. Ennen kaikkea haluamme osaltamme antaa täyden panoksen siihen, että näistä kipeistä asioista ryhdytään avoimesti ja rakentavasti keskustelemaan kansalaisten ja poliittisten päättäjien tasolla. Kiitos.